Ongelmallisen pelaamisen ennaltaehkäisy ja hoito
Ongelmapelaamisen hoitokeinoina on käytetty yksilö- ja ryhmäpsykoterapiaa, motivoivaa haastattelua, psykoedukaatiota (eli tiedon jakamista ongelmallisesta pelaamista) sekä vertaistukifoorumeita ja -toipumisohjelmia. Myös lääkehoitoa ADHD- ja masennuslääkkeillä on kokeiltu joissakin tutkimuksissa. Tietoa hoitomuotojen tehokkuudesta on tällä hetkellä melko vähän, ja kaikkia hoitomuotoja voidaan pitää kokeellisina. Suurin osa tutkimuksista on kohdistunut aikuisiin ja nuoriin, kun taas ongelmallisen pelaamisen hoitoa lapsilla on tutkittu vähemmän.
Yksilö- ja ryhmäkeskusteluhoidon aikana osallistujille annetaan tietoa pelaamisesta ja heidän kanssaan käsitellään uuden elämäntavan harjoittelua, itsesäätelyä, itsetietoisuutta sekä vuorovaikutus- ja ongelmanratkaisutaitoja. Osa tutkimuksissa mainituista hoidoista on toteutettu leirien muodossa. Vanhempien ottaminen mukaan hoitoon on osoittautunut tärkeäksi lasten ja nuorten kohdalla. Liikunta tukee ongelmallisesta pelaamisesta selviytymistä ja osana keskusteluhoitoa nostaa hoidon tehokkuutta.
Pelikasvatus on osa ongelmallisen pelaamisen hoitoa ja ennaltaehkäisyä. Kotona pelaamista voidaan käsitellä usealla eri tavalla, muun muassa rajoittamalla peliaikaa, kannustamalla pelaamisen lisäksi muuhun toimintaan, keskustelemalla pelaamisesta ja peleistä, pelaamalla yhdessä ja tukemalla lasten ja nuorten itsesäätelyä. Peliajan rajoittaminen on tarpeen varsinkin pienempien lasten kanssa. Lapsen kasvaessa pelaamisen rajoittamisessa kannattaa etsiä tasapainoa selkeiden sääntöjen ja lapsen oman itsesäätelyn tukemisen välillä. Kaikenikäisten kohdalla on tärkeä huolehtia arjen monipuolisuudesta, jotta pelaamiselle jäisi juuri sopivasti aikaa.
Lähteet:
1.Gorowska, M., Tokarska, K., Zhou, X-Y., Gola, M.K. & Li, Y. (2022). Novel approaches for treating Internet Gaming Disorder: A review of technology-based interventions. Comprehensive Psychiatry, 115, 152312. https://doi.org/10.1016/j.comppsych.2022.152312
2. King, D.L., Wölfling, K. & Potenza, M.N. (2020). Taking Gaming Disorder Treatment to the Next Level. JAMA Psychiatry, 77(8), 869-870. doi:10.1001/jamapsychiatry.2020.1270
3. Holopainen, R. Lasten ja nuorten pelaamishäiriö ja sen hoito. Lääketieteen laitoksen opinnäytetyö. 2021. http://urn.fi/urn:nbn:fi:uef-20211634
4. Kosola S. 2020. Lasten ja nuorten netti- ja peliriippuvuus: pitääkö olla huolissaan? Suomen lääkärilehti 75 (6) 324–329. http://hdl.handle.net/10138/320010
5. Meriläinen, M. (2020). Kohti pelisivistystä. Nuorten digitaalinen pelaaminen ja pelihaitat kotien kasvatuskysymyksenä. Väitöskirja. Helsingin Yliopisto. Kasvatustieteellinen tiedekunta. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5791-1
6. Harviainen J.T., Meriläinen, M. ja Tossavainen, T. (toim.) (2013). Pelikasvattajan käsikirja. Tampere. https://ehyt.fi/tuote/pelikasvattajan-kasikirja/
7. Tossavainen, T. (toim.) (2019). Pelikasvattajan käsikirja 2. Helsinki. https://ehyt.fi/uutishuone/uutiset/suositun-pelikasvattajan-kasikirjan-jatko-osa-on-julkaistu/