Nepsy-oireisten lasten liikkuminen

Koululuokassa on tavallisesti yksi tai useampi oppilas, jolla on jokin neuropsykiatrinen häiriö, kuten aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ADHD/ADD, autismikirjon häiriö tai Touretten syndrooma. Liikuntatuntien toiminallisuus, sosiaalinen vuorovaikutteisuus ja voimakkaat aistikokemukset haastavat neuropsykiatrisesti oireilevia lapsia, mutta tarjoavat myös mahdollisuuden harjoitella uusia taitoja ja oppia nauttimaan liikunnan tuomista hyödyistä kehityksellisistä haasteistaan huolimatta. Lue lisää LIITO-lehden artikkelista ”Neuropsykiatrisesti oireileva lapsi koululiikunnassa”. (Asunta, P. & Hakkarainen, E. 2020).

ADHD vaikuttaa muun muassa kognitiivisiin, emotionaalisiin, motorisiin ja käyttäytymisen osa-alueisiin. Liikuntatunti tai -tuokio voi olla haastava lapsille, joilla on ADHD, sillä häiriötekijöitä on paljon ja ympäristö saattaa olla vähemmän strukturoitu verrattuna tavalliseen luokkahuoneympäristöön. Higgins ym. (2018) esittelee artikkelissaan keinoja tehdä liikuntakasvatuksesta lapsille, joilla on ADHD, suotuisampaa ja samalla parantaa kaikkien oppilaiden oppimista. Artikkelissa annetaan esimerkkejä muun muassa välineiden hallinnan, luokan järjestelyn, yhteistoiminnallisen oppimisen ja vertaisopetuksen, luokanhallinnan sekä rutiinien ja tunnin rakenteen osalta. (Higgins ym. 2018).

Oikeanlainen välineiden sijoittelu ja säilytys ovat tärkeitä sopeutuksia, jotka tulisi huomioida liikuntakasvatuksessa. Ylimääräiset tai muuten tarpeettomat välineet liikuntasalissa voivat häiritä keskittymistä, joten niiden tulisi olla poissa näkyvistä. Organisoidusta liikuntasalista ja välinehuoneesta hyötyvät sekä opettajat että oppilaat. Esimerkiksi päivittäisen välinetarvikelistan näkyminen helpottaa opettajaa ja oppilaita välineiden noutamisessa ja järjestelyssä. Huoneessa kannattaa sijoittaa eniten käytetyt välineet eteen ja pitää periaatteena sitä, että ”Kaikella paikkansa ja kaikki omalla paikallaan”. Merkitsemällä säilytysastiat ja hyllyjen paikat, voidaan nopeuttaa välineiden hakua, vähentää epäjärjestystä ja varmistaa välineiden palautus oikeaan paikkaan. On myös parempi käydä säännöt ja ohjeet ensin läpi, ja vasta sen jälkeen noutaa tarvittavat välineet varastosta. (Higgins ym. 2018).

Vertaisohjaus uusien taitojen oppimisen yhteydessä voi olla hyödyllistä. Se mahdollistaa oppilaiden sosiaalisten taitojen kehittämisen sekä ylläpitää keskittymistä käsillä olevaan tehtävään. Lasten, joilla on ADHD, voi olla vaikea ylläpitää keskittymistä suurissa ryhmissä. Pienemmissä ryhmissä on mahdollista keskittyä paremmin. (Higgins ym. 2018).Lomakkeen yläreuna

Yksinkertaisesti, lyhyesti ja positiivisesti muotoillut säännöt edesauttavat toivotun käytöksen vahvistamista. Kun säännöt muotoillaan siten, mitä saa tehdä sen sijaan että kerrotaan mitä ei saa tehdä, pysyy liikunnanopetuksen oppimisilmapiiri positiivisena. Positiivisen palautteen antaminen on oppilaalle erityisen palkitsevaa, ja tukee oppimisessa, kun se annetaan kohdennetusti. (Higgins ym. 2018).

Erityisten avainsanojen, toimintojen tai äänien hyödyntäminen johdonmukaisesti helpottaa oppilaita toimimaan toivotulla tavalla. Monikanavainen viestintä on erityisen tehokas tapa viestiä silloin, kun ryhmässä on eri tavoin oppivia lapsia. Opettajat voivat hyödyntää muun muassa sanallista ohjeistusta tai äänimerkkiin sidottua ohjeistusta (pilliin vihellys) silloin, kun äänen merkitys on oppilaille tuttu. (Higgins ym. 2018).

Lähteet

Asunta, P. & Hakkarainen, E. 2020. Neuropsykiatrisesti oireileva lapsi liikunnassa. LIITO 2020:3.

Higgins AK, Sluder JB, Richards JM & Buchanan AM. A New and Improved Physical Education Setting for Children with ADHD. 2018. Strategies 31:4, 26–32. A Journal for Physical and Sport Educators.